Something to smile about

Anteeksi kun en ole taas vähään aikaan postaillut. Materiaali ja ideat ovat olleet vähissä ja laiskuuskin on ollut osa syy postausten uupumiseen. Kuitenkin taas mukavasti matskua kertynyt useampaakin postausta varten ja lisää tiedossa !
Hyvin on mennyt viimeaikoina, tosi hyvin. En osannut kuvitella että maailmassa olisi vielä ihminen joka saisi mun toivon takasin tän kaiken paskan jälkeen. Mut yhtäkkiä, ihmeen kaupalla, kuin tyhjästä tällänen henkilö ilmestyi. Me vietettiin yhdessä alle vuorokaus, ei edes sitä, enkä ole nähnyt häntä tämän jälkeen mutta silti oon hymyilly. En oikeastaan oo tehny mitään muuta kuin hymyilly. Olemme piettäneet yhteyttä ja hyvä niin, jotenki tuntuu hassulta tää koko tilanne. Täs maailmas on vielä toivoa jäljellä. Mussa on vielä toivoa, kuten myös mun rakkauselämässä. Tää henkilö avas mun silmät.
"Lupaa mulle että sä hankit sun arvosen jätkän sun elämään"
Sinä hetkenä ajattelin että entä jos se jätkä ois just nyt mun vieressä.
Se on vaa jotenki hassua miten yksi yö muuttaa ihmistä niin paljon. Ehkä meistä ei tuu mitään, välimatka on liian pitkä, ehkä se ei vaan onnistus, mutta silti mä jaksan miettiä kaikkea höpsön romanttista, vaikkei mun ehkä kannattis. Ei se haittaa, ei tää tilanne voi mua satuttaa vaikka käviski hyvin tai huonosti. Koska tää tilanne on auttanu mua niin paljon, tää kaikki on ollu ku jonkinlaista lääkettä. En oo varma ymmärrättekö te, en oo varma ymmärränkö itekkään. Mut pitkästä aikaa mulla on tosi hyvä olla ja se riittää.
Tämmöinen pieni hypetys-onnellisuus-syvällinen postaus.

4 kommenttia: